Etsi

Blogi

Seksuaalineuvoja ja lyhytterapeuttiopiskelija Satu Lehtinen

Tunteet on tarkoitettu tunnettavaksi

Menetin sunnuntaina rakkaan Diiva-koirani. Vaikka hän oli jo lähes 15-vuotias ja viimeisen vuoden aikana alkoi ilmestyä terveyshuolia, tapahtui voinnin heikkeneminen yllättäen yhden yön aikana. Lauantai-iltana Diiva söi ja lenkkeili vielä normaalisti.

Tällä viikolla vietetään mielenterveysviikkoa. Olen miettinyt, miten hoidan omaa mielenterveyttäni etenkin silloin, kun on poikkeuksellisen kuormittava tilanne.

Kaiken A ja O on, että annan itseni kokea epämiellyttävätkin tunteet. Ajattelen, että minulla on oikeus surra, itkeä ja ikävöidä pientä ystävääni, jonka kanssa teimme pitkän yhteisen matkan.

Vaikka välillä sorrun pohtimaan, mitä olisi pitänyt tehdä toisin, sisäinen puheeni on pääsääntöisesti myötätuntoista ja hyväksyvää. Aina näin ei kuitenkaan ole ollut, ja olen purkanut kurjia tunteita suorittamiseen, kuten työhön tai liikuntaan. Toipuminen tuolloin on kestänyt paljon pidempään.

"Mielipahan tunteiden kieltäminen jättää meidät sisältä yksin ja lisää pahaa oloa pitkälläkin tähtäimellä, vaikka tarkoituksemme onkin juuri päinvastainen – poistaa voimia kuluttava tunne tuntumasta. -- Vaikeiden tunteiden hyväksyminen ja niille luvan antaminen myös vapauttaa ne meistä nopeammin kehoamme ja mieltämme kuormittamasta." (Tunne & taida -blogi)

Tämä teema näkyy välillä myös seksuaalineuvonnassa. Jos vaikeat tunteet on siirretty syrjään, ne voivat oireilla seksuaalisuuden häiriöinä. Joskus asiakas saa jo apua siitä, että seksuaalineuvojana kohtaan hänet ja kuuntelen häntä. Joskus on paikallaan suositella terapiaa. Autan myös mielelläni terapeutin etsimisessä.

Ei viestejä